Illuminaatio ja kalligrafia
Illuminaatio tulee valoa tarkoittavasta sanasta ja se viittaa keskiaikaisten kirjojen sivujen kultauksiin, jotka heijastivat kynttilänvaloa. Illuminaatio tarkoittaa nykyisin juuri keskiaikaisten kirjojen maalaustaidetta. Illuminaation alaryhmäksi voidaan laskea miniatyyrimaalaus, jossa sivuja koristellaan pienillä, hyvinkin maalauksellisilla kuvilla. Illuminaatiota on kuitenkin kaikki väreillä ja pensseleillä tapahtuva toiminta reunakoristeluista tekstinkoristeltuun.
Illuminaatiota tehdään guassipohjaisilla (esim. peitevärit) väreillä nykyisin yleensä pergamenatalle (pergamenttia imitoiva paperi) tai paperille, vaikka alkuperäinen materiaali onkin pergamenttia tai vellumia, eli lipeällä ja kalkilla käsiteltyä vasikan tai lampaan nahkaa. Pergamenataa kannattaa kysellä kirjureilta. Keskiaikaisia kirjojen sivuja voidaan kopioida suoraan, niihin voidaan tehdä muutoksia tai kuvioita voidaan tehdä oman mielihalun mukaan, kuitenkin tiettyjä lainalaisuuksia ja sääntöjä noudattaen. Keskiaikaseurassa illuminaatiota voi harrastaa ihan omaksi iloksi, mutta ns. kirjakääröjä eli scrolleja käytetään myös erilaisten saavutusten huomionosoituksina, joista yleisin esimerkki on aateliskirjan saaminen. Tällöin valmiiseen maalattuun pohjaan lisätään teksti, josta käy ilmi huomionosoituksen taustat ja saajan erikoisosaamiset. Kirjakääröön tehdään teksti keskiaikaisilla menetelmillä, eli kalligrafialla.
Kalligrafiassa käytetään joko itse valmistettua sulkakynää tai, useammin, metallisia irtoteriä ja kynänvarsia. Mustetta saa ihan tavallisista kirjakaupoista. Erikoismusteita, joista osa on valmistettu keskiaikaisilla resepteillä (myrkyt poist sulkien) saa ostaa erikoisliikkeistä. Paperille kirjoittamisen historia alkaa jo muinaisen Egyptin ajoista, jolloin kirjoitusvälineenä käytettiin ruokokynää ja pohjamateriaalina papyrusta. Keskiajalla yleistyivät hanhensulkakynät, jotka jatkoivat voittokulkuaan aina 1800-luvulle asti. Teksilajeja on monia ja ne vaihtelevat hyvin suurestikin aikakauden ja alueen mukaan. Yksi tunnetuimmista tekstilajeista on fraktuura (Gothic hand), jota käytettiin esim kirjapainossa Suomessa vielä 1800-luvullakin. Tekstilajit vaihtelevat myös tarkoituksen mukaan. Komeasti maalattuihin ja kullalla koristeltuihin kirjoihin käytettiin hitaammin tehtyä ja hienompaa kirjatekstiä (book hand), kun taas, kirjoitustaidon yleistyttyä 1200-luvun jälkeen, nopeasti laaditut kauppakirjat sekä kirjanpito saatettiin tehdä hyvinkin nopeatempoisella ”pikakirjoituksella”, kursiivilla (secretary hand). Ajan myötä kursiivitekstit kehittyivät niin lennokkaiksi, että nykyisin niiden ymmärtämiseen menee huomattavasti enemmän aikaa kuin selkeiden ja kulmikkaitten kirjatekstien lukemiseen.