Hovia ihmettelemässä - Dom Dubhghallin opas etikettiin ja nykytapoihin modernimman keskiajan hoveissa

Vaikka monessa mielessä voidaan sanoa, että olemme aina hovissa silloin kun tapahtumassa oleilee myös aluetta hallitsevaa aatelia - eli aarnimetsäläisittäin oma paroniparimme tai heidän lääninherransa Drachenwaldin Kruunu - on hovilla seurassa toinen, tarkempi merkitys. Tällä viittaan nyt siihen hetkeen ja tilaisuuteen, jossa hallitsijat varsinaisesti istuvat hovia. Tuolloin annetaan ansioituneille tunnustusta, asetetaan virkailijat tehtäviinsä ja tehdään ne viralliset kuulutukset mitkä on tehtävä, jotta erinäiset kysymykset saisivat seuran säännön mukaan oikeuden ja lainvoiman.

Etiketti on tunnetusti ihmiskunnan paras linnoitus eripuraa ja väkivaltaa vastaan, ja sillä mahdollistetaan miellyttävä yhdessäolomme ilman vakavampia selkkauksia. Hovietiketti tästä seuraten on luonnollisesti se tapojen kokonaisuus, jolla pidämme seuramme hovit asianmukaisen arvokkaina, kauniina ja miellyttävinä osallistujilleen. Tämän etiketin pohjana on pidettävä ymmärrystä siitä, että kaikki me hovissa oleskelevat olemme kunniallista ja vähintään jossain määrin jalosukuista joukkoa. Näin ollen on meillä tietenkin myös velvollisuus käyttäytyä niin hallitsijoitamme kuin toisiammekin kohtaan kaikella tilanteen vaatimalla kohteliaisuudella ja sydämellisyydellä. Tämä kohteliaisuus sisältää yleisesti kaiken toisten huomioimisen vielä aivan erityisesti pitäen mielessä sen, että seuran hoveissa ritarilliset hyveet ovat sydänekeskiajan ja myöhäisemmän aikakauden sekä toisaalta seuran toimintaa sävyttävän romanttisen historian käsityksen jäljiltä erityisesti voimissaan.