Entäs jos joudun menemään hovin eteen, miten käyttäydyn

Tämän artikkelin kirjoittaminen alkoi nuoremman sukupolven edustajien ilmaistua syvän huolestuneisuutensa siitä, ettei hovissa käyttäytyminen tuntunut ensinkään helpolta asialta. Heitä rohkaisten on todettava ettei huoleen ole aihetta. Hovin edessä hyvä käytös on pohjimmiltaan hyvin yksinkertaista, ja varsinkin itselleen yllätykseksi sinne kutsutut voivat olettaa niin hallitsijain kuin ympäröivän hovinkin suhtaumisen itseään kohtaan mitä suopeimmaksi. Näinpä ylenmääräiseen jännitykseen ei ole mitään erityistä syytä. Mitä tulee hoviin päätymiseen, ainahan on toki myös se mahdollisuus, että tapahtumassa ollessaan tai jo sinne matkatessaan havaitsee olevan aiheellista pyrkiä hoviin audienssille. Ennen kuin tarkastelemme sitä, miten toimia hovin eteen mentäessä, luokaamme siis silmäys siihen miten hovin eteen pyrittäessä on toimittava. 

Hovissa, kuten on todettu, voidaan hoitaa monenlaista asiaa, ja monesti ihmiset havaitsevat omaavansa syyn mennä istuvien hallitsijoiden kanssa hoitamaan jonkin itselleen merkityksellinen kysymyksen. Tällaisessa tilanteessa kannattaa viipymättä selvitää kuka toimii airuena niille hallitsijoille, joiden kanssa asiaa haluaa käsitellä, ja mennä pikimmin kertomaan hänelle tilanteestaan. Niille, jotka haluaisivat yllättää hallitsijat, on kuitenkin jo tässä kerrottava ettei se ei ole mahdollista. Hovissa kukaan ei yllätä hallitsijoita, ja on syytä varautua kertomaan airuelle huomattavan tarkastikin sen mitä haluaa kruunupäiden kanssa selvittää ja millaisin menoin tämän suunnittelee tekevänsä. Airuen kautta asia menee hallitsijoille, jotka saattavat myöntää audienssin varsinaiseen hoviinsa tai kehoittaa tulla tapaamaan heitä esimerkiksi pitojen aikana. Joissain harvinaisissa tapauksissa voi myös käydä niin, että hallitsijoilla ei ole pienintäkään halua asiaa virallisemmissa yhteyksissä kohdata.

Yleisin syy pyytää audienssia on halu antaa lahja, ja näistä on syytä pohtia haluaako antaa lahjan hallitsijan instituutiolle vai kruunua kantavalle ihmiselle. Jos vastaus on ensimmäinen, lahjan anto kuuluu ensisijaisesti hoviin; mikäli taas jälkimmäinen, tulisi se hoitaa hovin ulkopuolella. Mitä tulee riita-asioiden käsittelyyn hovissa, on niistä syytä huomata ettei oikeita erimielisyyksiä seuran hoveihin parane tuoda ensinkään, vaan nämä on hoidettava rauhallisemmassa ympäristössä molempia osapuolia kunnioittaen. Etukäteen osapuolten yleiseksi riemuksi suunnittelemat riita-asiat sen sijaan voivat hyvinkin tulla kysymykseen, varsinkin jos hovissa ei ole muuten liiemmin täytettä. Pienemmät tapahtumat ovat suuria otollisempia tällaiselle viihteelle.

Mutta palatkaamme siis varsinaiseen hoviin ja siellä toimimiseen kutsun käydessä kruunupäiden eteen. Kun ihminen kutsutaan hoviin, tulee hänen mitä ripeimmin pyrkiä sitä lähestymään. Seurassa ja Drachenwaldissa ei tänä päivänä ole tapana kantaa aseita hoviin ja Aarnimetsän kohdalla - ilmeisistä syistä - on usein puukotkin ollut tapana jättää pois. Tästä on kuitenkin syytä huomata se seikka, että vanhassa Drachenwaldin ruhtinaskunnan laissa oli aseiden kanto hoviin erikseen sallittu, ja usein rälssikirjeet näyttävät aivan erityisesti antavan luvan esiintyä aseissa. Joissakin kulttuureissa on myös pidetty jopa suoranaisena loukkauksena jos hallitsijat eivät ole sen vertaa luottaneet alamaisiinsa ja vieraisiinsa, että olisivat sallineet näiden saapua eteensä arvonsa mukaan aseistettuna. Kunnioitusta ja kohteliaisuutta on pidettävä johtotähtenä, mutta se miten nämä toteutuvat suhteessa hallitsijoihin ja näiden alamaisiin on useinkin mielenkiintoinen kysymys. Jos epäilee aseistuksensa olevan hoviin sopimatonta tai herättävän ei-toivottua huomiota, kannattaa se jättää luotettuihin käsiin. Itse en tosin useinkaan katsoisi aiheelliseksi jätttää hovitikaria kupeeltani.

Hovia lähestyttäessä tehdään ensimmäinen kunnioituksen osoitus (reverancé) sopivan etäisyyden päässä valtaistuimista ja toinen ennen polvistumista hallitsijain edessä. Näille kunnioituksen osoituksille ei ole tarkkaa määrämuotoa; ne ovat kumarruksia tai niiauksia, jotka vaihtelevat hyvin yksinkertaisista varsin näyttäviin ja monimutkaisiin liikesarjoihin. Perinteisesti tanssinopettajasta on ollut iloa niille jalosukuisille aarnimetsäläisille, jotka ovat halunneet omaksua hieman keskivertoa tyylikkäämmän tavan tervehtiä hallitsijoitaan. 

Polvistuminen on osa hallitsijaa kohtaan tehtävää kunnioituksen osoitusta (homage) ja ilmentää alamaisen uskollisuutta. Hallitsijan eteen on yleensä sijoitettu tyyny, jonka käyttäminen on suotavaa sekä polvien säästämisen että parhaan sijoittautumisen kannalta. Jos terveydelliset seikat eivät salli polvistumista, ei tätä tule häpeillen peitellä vaan kertoa hallitsijoille, jotta kaikki osaavat tilanteeseen asianmukaisesti suhtautua. Saavuttuaan paikalleen voi vielä tervehtiä hallitsijoita sanallisesti, mutta jos jännityksen kissa vie kielen, on tämä kaikille seuralämää vähänkin enemmän kokeneille ymmärrettävää. Tästä eteenpäin asiat ovat hovia pitävien käsissä. Vierasta puhutellaan ja hänelle saatetaan esittää kysymyksiä. Hallitsijat saattavat antaa lahjan tai osana virallisempaa tunnustusta kirjeen ja tunnuksen. Asioiden kulku saattaa johtaa uskollisuuden lupauksiin. Kun asia on käsitelty valmiiksi, hallitsijat tai heidän airuensa antavat kyllä vihjeen siitä milloin kävijän on suotavaa nousta ja poistua hovista, eli kesken ei kannata lähteä. 

Tärkeä osa hyvää käytöstä hovin edessä on puhuminen. Hallitsijoille luonnollisesti esiinnytään kauniisti käyttäytyen ja hyvin valituin sanankääntein. Jos tähän on kykenevä, pitäisi hovissa pyrkiä puhumaan sillä tavoin kuuluvalla äänellä, että myös asiaa seuraavalla hoviväellä on mahdollisuus kuulla mitä edessä puhutaan. Usein, jos ihminen on esittelemässä esimerkiksi jonkin kilpailun kulkua ja tuloksia, hän tätänykyä pyytää luvan puhutella koko hovia ja saa näin mahdollisuuden nousta ja kohdistaa äänensä paremmin hoviväkeä tavoittaen. On jossain määrin makuasia onko tämä uudempi tapa parempi kuin esitellä asiansa kävijänä hallitsijoille ja antaa näiden airuen toimittaa huutotorven virka. Molempia tapoja voidaan pitää nykyään hyväksyttävinä, ja uudempi tapa on laajemmin käytetty. Jos ryhtyy esittelemään asiaa, neuvon kuitenkin pitämään huolta siitä, että muistaa hallitsijoiden aseman hovin keskipisteenä ja osaa kohdella näitä asiaan kuuluvalla kunnioituksella. Hyvää esimerkkiä voisi katsoa vaikka siitä, miten päärit usein puhuvat suurten ritarikuntien elevaatioissa hieman sivusta kruunulle päin tullen kuitenkin koko salilta kuulluiksi. 

Hovissa puhuttaessa on vain pari asiaa ja muodollisuutta, joita hyvään ja kunnialliseen käytökseen pyrkivän on erityisesti huolehdittava ja varottava. Ensiksi, kaunis tapa on teititellä ja käyttää jo edellä esiteltyjä asianmukaisia puhutteluja. Tämä koskee lähinnä hallitsijoita. Muihin kuin hallitsijoihinhan hovissa joutuu yleensä viittamaan vain jos tulee esittelemään jotain asiaa ja tällöin on kohtuullista odottaa ihmisen näkevän sen vaatimattoman vaivan, että ottaa selville niiden jalosukuisten nimet ja arvot joista aikoo puhua. Toiseksi, hovin edessä ei pitäisi puhua mistään mundaanialaisesta eli epäaikakautisesta seikasta tai teosta. Nämä eivät ole kaunista kuultavaa yksillekkään paikalla oleville jalosukuisille korville ja toimivat tässä tilanteessa usein erityisesti hallitsijain tarkoitusta vastaan. 

Muutoin ainoa varottava seikka onkin hovin kaappaaminen omalla asiallaan, eli se että tulee hoviin tarkoituksenaan puhutella koko hoviväkeä ja unohtaa hallitsijain aseman tilanteen kulussa. Seikka, josta yllättäen hoviin kutsutun ei juurikaan tarvitse huolia. 

Kun kaikki mitä halltsijat ovat aikoneet on sanottu ja tehty, suljetaan hovi. Kun airut kuuluttaa hovin suljetuksi, nousevat kaikki ylös ja hallitsijoiden ollessa kohdalla osoittavat jälleen kunnioitustaan. Kruunupäiden seurueen poistuessa on vielä tapana airuitten johdolla osoittaa suosiota hallitsijoille ja heidän läänityksilleen, nyt jo tutuksi käyneeseen tapaan. Hallitsijoiden poistuttua on aika onnitella niitä ystäviä ja tuttavia, jotka ovat hovissa saaneet erityistä tunnustusta. Varsinkin merkittävien tunnustusten kohdalla onnitteleminen on myös hyvä tilaisuus uudemmalle Aarnimetsän asukkaalle esitellä itsensä tälle pidempään läänityksillämme vaikuttaneelle henkilölle.